Kun aurinko pukeutui viittaan

Perjantaina nappasin juna-asemalta mukaani seikkailijatar Kukkuluurun.

Viime tapaamisesta oli kulunut yli vuosi, jos ei videoneuvotteluita lasketa. Kävelimme kummallisessa valossa, kun aurinko pimeni, oli kuin ukkosta ennen. Menimme kahvilaan samaan taloon, jossa olimme ensimmäistä kertaa tavatessamme vuonna 2010. Sangen romanttista.

Kävelimme mäkien kautta Kissanmutkaan, sillä mäettä on vaikea päätyä laakson pohjalle. Askartelimme huopaisia asioita, minä tein talon, hän teki kuusimetsän. Seuraavana päivänä tein vielä pilven. Juhlimme kaikkia juhlanaiheita syöden hyvin.

Aamulla saimme kuuluisia pannukakkuja ja Suomen toiseksi parasta leipää. Kiersimme kirppikset ja sikapossukaupat. Illalla veimme ystävän uuteen junaan. Josko vihdoin keväämmällä saisimme itsemme pohjoiseen asti, aiottu on niin monesti.

Hei sinne ja nähdään taas!




Ps. Sitä aina miettii kunnianhimoisesti, että kun kantaa mukanaan kameraa tulee otettua kuvia vieraista ja vierailujen hyvistä kohdista, no ei tälläkään kertaa, mutta kivaa oli silti.

Viisi

Sunnuntaina aurinko paistoi epätasaisen pilviharson takaa, lumenpelkoa painavissa pilvissä, aurinkolasit melko turhat. Tutun matkan lempimaisemat jäässä ja muovipussin näköiset joutsenmytyt pellolla. Ensimmäinen pysähdys vasta perillä, tutussa pihassa.

Täällä talossa yksi ihana tyttö täytti täyden käden sormet. Oli taas tapahtunut viime vierailun jälkeen, uusia kalusteita, uutta pintaa. Tapettionnea, liukuvia ovia, suunnitelmia ikkunoista. Kissaterapiaa itse kuningaskatti Kokilta, sama herra, jonka mainitsin kissajutussa.

Ehdittiin hypistellä kankaita ja kirjoja, ihastella, suunnitella ja höpötellä.  Kaksi automiestä kartuttivat autotietämystäni ja sain myös opastusta muovisten henkilöiden irtoaviin jalkateriin. Sankaritar oli varsin otettu kaikista saamistaan lahjoista.

Tässä talossa on hyvä. Olen aiemminkin kirjoittanut, että voisimme muuttaa tänne kesälapsiksi ja niin se on edelleenkin.

Suosituksia vakaville aikuishenkilöille

Ensimmäinen suositus on Laura Ruohosen Yökyöpelit/Allakka Pullakka- kääntökirja. Sopii kirjahyllyysi heti siihen vakavien vakavuuskirjojen väliin. Kirjan kuvituksesta vastaa Erika Kallasmaa.

Toinen suositus on mennä Yle Areenaan ja katsoa putkeen kaikki nähtävillä olevat jaksot Yökyöpeleitä kliks. Valitettavasti ensimmäisestä jaksosta lähtien et pääse mukaan, harmillista, sillä et voi laulaa kaikkia loistavia Yökyöpelilauluja aamusta iltaan, kuten me teemme. Yökyöpelit on meillä viikon kohokaskohta, sillä sen visuaalisempaa lastenohjelmaa tuskin on tullut vuosiin ja mitkä musiikit! Arvostamme molemmat sitä, että lapsille tehdään jotain laadukasta kaikilta osin ja sitä tämä Yökyöpelit on.

Kolmas suositus on ihastella Matti Pikkujämsän kuvituksia, vaikkapa Astronautin rusinapullassa tai Hipinäaasi ja apinahiisi-kirjassa. Myös molempien kirjojen lukemista painokkaasti suosittelee saapasjalka, joka ei kannata murjottamista.

Mukavinta viikonloppua ja jännittävää auringonpimennystä!

Syntymisajankohta

Tämä on se päivä vuodesta, kun vietän vanhentumispäivääni. Ihan nätti numero tuli ikälukuun, ei siis ole syytä ahdistua. Pari viikkoa ja ollaan taas Puukengän kanssa samanikäisiä.

Viikonloppuna talo oli juhlatalo ja tänään se on jälleen hiljainen oma itsensä, vähitellen kuorin sen juhlatamineet pesuun ja varastoon. Lahjoja putkahteli paketeista ja pusseista, olen häkeltyneen kiitollinen. Vai mitä tuumaatte yli viidestäkymmenestä gladioluksen sipulista? Niistähän saa vaikka labyrintin! Tukikeppien maalaaminen on parasta aloittaa jo nyt, ei taida edellisen kesän kepit riittää.

Juhlista itsestään ei tietenkään ole kuvia ja se johtunee aivan siitä, että olen kamerani kanssa uiskentelemassa hieman uusilla vesillä. Ystäväni toi mukanaan adapterin, jolla voin käyttää filmikameroitteni putkia nykyisessä kamerassani. Mikä hieno keksintö ja mikä ihana maailma siitä avartuukaan. Pääsen testaamaan valontajua ja tarkennussilmääni, sillä automatiikka ei ole turvana. Muut ne menee teknisessä kehityksessä ohi, kun minä tarkoituksella peruutan.

Luvassa on vielä yhdet synttärit, mutta niitä vietetäänkin jossain ihan muualla, kuin kotona, siitä lisää myöhemmin.

Kasvillisuustiedote

Uutinen: Omena on tervehtinyt meitä kukin jo monen päivän ajan, eikä loppua näy. Nuuskaisen mennessäni ohi oikein kunnolla, niin että maistuu. Kutsun sitä kevätharjoitukseksi.

Toinen kasvillisuuteen liittyvä kertomus tulee tässä: asparagus pitää olostaan väärinpäinylösalaisin-ruukussa. Begonia vaihdettiin myrsikkiin, sillä begonialla ei riittänyt huumorintaju lentoharjoituksiin vaihtuvissa lämpötiloissa.

Siinä tärkeimmät.

Huone vailla nimeä

Tämän huoneen muodonmuutos väliaikaiskeittiöstä minun valtakunnakseni on ollut hitaanlaista. Sellaista, että erään tavaratalon sininen kassi nököttää paikallaan viikkoja vieressään puolityhjät laatikot odottaen, että joku veisi ne vinttiin.

Onneksi huone sai potkun takalistoon erään mukavan paperin myötä ja saan laittaa kirjoittavat sormeni näppäimistölle. Niinä päivinä tätä voidaan sanoa työhuoneeksi, mutta se tarvitsisi sitä paremmin kuvailevan nimen.

Mikä nimeksi huoneelle, jossa satunnaisesti ommellaan, kirjotaan, virkataan, neulotaan ja luetaan? Lisäksi siellä säilytetään kirjoja, kirjoitetaan, piirretään, maalataan, tutkitaan, tutustutaan ja nuuskitaan? Yksi siellä myös ruokailee ja kolmen hengen rouskuvaa ravintoakin siellä säilytetään, niin ja vesipiste löytyy ja kaksi ovea.

Viime viikolla sain huoneeseen keltaisen kirjakaapin ja juuri eilen paikalleen laitettiin pieni violetti lipasto, joka sopii tämmöiseen pikkukakkoshenkiseen satutädin huoneeseen oikein mainiosti. Pääsivätpä esille myös Annika Leppäahon grafiikat viimeisessä ja kolmannessa kuvassa.