Rakkaus pölynkerääjiin

Kotisi laihdutuskuuri, tavaran karsimisvimma. Joka päivä yksi tavara pois ja sehän tekee 365 tavaraa vuodessa, minimalismi ja mustavalkoisuus. Ne jotka eivät kohdista kehoonsa nälkäkuuria, leikkauksia, vähennyksiä ja supistustoimia tekevät sitä ympäristöönsä, kotiympäristöönsä, sillä sitä on tarjolla ja se on kovin trendikästä. Kun tavarat vie kirppikselle ja hyväntekeväisyyteen, ne ovat samantien poissa mielestä ja omatunto on yhtä puhdasta pöytää, jota sitten täytyy kovasti varoa täyttämästä.

Minä otan askeleen taakse, enkä osallistu lahjakortin arvontaan, jossa ammattijärjestäjä tulee avuksi karsimaan. Minä päätän rakastaa, katsoa arvostavasti ja kuunnella. Rakastaa jokaista rumaa bambipatsastani ja satoja valokuva-albumeitani, miljoonia magneetteja, kymmeniä tauluja ja erityisesti tuota kolmannen kuvan maisemataulua, jonka näen työhuoneen ikkunasta. Minä puhun niille mukavia, enkä kohdista niihin kiukkua, jostakin syystähän minä olen ne joskus halunnut tai sitten joku muu on halunnut. Minä haluan osata elää näiden kanssa.

Kyllä meilläkin on kirppispöytä ehkä kerran vuodessa ja toki sellaista karsimiseksi kutsuttavaa tapahtuu silloin tällöin, mutta se on aika luonnollista, eikä kallistu hysteerisyyden puolelle. Meillä on kolme kissaa, vaikka ihan yksikin riittäisi, syyllistyn silti ajoittain siitä, etten ole pelastanut kaikkia maailman kodittomia eläimiä. Keräilemme molemmat, sillä kaiken kerralla ostaminen on jotenkin tylsää, puuttuvien metsästäminen ja seikkailu viehättävät enemmän.

Pidimme palaverin.
Minä: "Nyt se on päätettävä, istutaan alas ja mietitään mikä se voisi olla."
Puukenkä: "Ei tommosta kuppia, huono juoda, mummomainen koriste."
Minä: "No oisko se sitten toi, se on aika vaikee ja harvinainen, mutta on ainakin haastetta."

Niin me olimme päättäneet mitä vanhoja kahvikuppeja ryhdymme keräämään, täytyyhän sitä ihmisellä olla yksi kokonainen kahviastiasto ja mielellään vanha, hiljalleen keräilty, että sitäkin voi sitten rakastaa.

Terveisin: epätrendikkyyden tyyssijan asukas, jonka blogiin ei kannata saapua hakusanoilla vähemmän on enemmän ja viisaat säilytysratkaisut

Terävät kynät

Lumia työnnellessäni huomasin postintuojan jäljet, ne ovat aina mukavat, ne sisältävät mahdollisuuden mukavasta postista. Tänään oli mukavaa postia, oli lähetys Tampereen toverilta, se sisälsi innon jatkaa yksi keskeneräinen kirjontahomma loppuun ja aloittaa viisi uutta.

Olen huomannut, että:

- Päästäkseen sellaiseen upottavaan luovuustunteeseen on tosi hyvä, että on kunnon materiaalit ja työvälineet, kaikki muu on, kuin yrittäisi veistää tylsällä puukolla. Siksi olenkin tässä vallan kynäholisoitunut, kun joulupaketista kuorin esiin puuväriarmeijan olen samalla laittanut huopakynäasiatkin paremmalle tolalle.

- Värittäminen on mukavaa ja aikuisten värityskirjaksi sopii hyvin Hemliga trädgården, josta näkyy pieni kulma tuossa alimmassa kuvassa.

Milloin sinä olet viimeksi värittänyt värityskirjaa?

Silmävitamiini

Viime viikkoina on alakertaamme käynyt tupatarkastamassa yhteensä 43 eri ihmistä ja yksi perhoskoira, lisäksi portailla on käynyt yksi dobermanni. Eivät sentään samanaikaisesti kaikki ja välissä on saanut hengähtääkin. Mutta joku siinä vieraanvaraisuudessa sitten kuitenkin väsytti elimistön ja nyt olen ollut sairaana maanantai-illasta lähtien.

Eilen sain kimpullisen tulppaaneita, lempitulppaanivärissäni, silmälle vitamiinia.

Myös Jonna muisti viehtymykseni violettiin lasiin ja täällä vieraillessaan toivat he meille kauniin violetin lasipurkin, jonne laitoin heti D-vitamiinit. Kaikki tuollaiset ylimääräiset suuhun laitettavat asiat on oltava jotenkin esillä, että muistaa ne siitä pudottaa kurkkuunsa aamuisin.

Ai mitäkö tekee Fauna-malja tuossa Dropp-kulhon sisällä, no se oli sellainen kuumeesta toipuvan pään mahtava 2-in-1-keksintö.