Kuinka luet?

Haluaisin esittää teille kysymyksen, jonka muotoilisin suunnilleen näin: Kuinka luet kirjaa? Siis istutko, seisotko, makaatko, oletko jossakin jooga-asennossa, ehkä levitoit? Pidätkö kirjaa auki sormillasi vai onko sinulla jokin paino tai muu apuväline, jota siirtelet, jotta saat kätesi vapaaksi vai levitoiko kirjasikin? Onko sellaisia apuvälineitä edes olemassa? Luetko eri tavoin omaa kirjaasi, kuin kirjaston kirjaa? Poistatko paperikannet? Murustatko väliin hapankorppua? Kuuletko lukiessasi mitään ympäröivän todellisuuden ääniä vai pystytkö pysymään kuplan sisällä?

Haastoin Luovuuslabralaiseni lukemaan enemmän tänä syksynä siksi, että haluan itsekin lukea enemmän ja laajentaa lukemistoani, mutta huomaan, että lukukestävyyteni on luokkaa nolo. Ennen luin kävellessänikin, joka onnistuu pienen harjoituksen jälkeen yllättävän hyvin, mutta taidolla on taipumusta ruostua.

Käsissäni lakkaa virtaamasta veri ja olen hetken luettuani käsistäni kylmä, kuin kellari. Pää on myös hankala saada sopivaan kulmaan, tulee helposti sellainen "näpräysniska", jonka saan myös kaikesta askartelusta, ompelusta, virkkaamisesta, kaikesta sellaisesta, mistä kovasti pidän ja johon uppoudun. Olisi kiva olla jossakin pehmeällä alustalla, mutta kuitenkin niin, ettei yhden sivun jälkeen nukahda.

Onko sinulla jokin lukunurkka, jossa on maailman paras tuoli, maailman paras valo ja täydellinen pieni laskutaso teekupille? Kerro kaikki, haluan tietää. Vinkkaa, jos kirjoitat aiheesta blogiisi, tulen tiedonjanoisena varmasti katsomaan.


Terveisin nimimerkki kylmäkoura kippuraniska


Kuvissa esiintyvät teokset: Veera Salmi Kaikki kevään merkit ja Leena Krohn Salaisuuksia

Viisas ja ujo

Hei kesä minä laitan sinulle pisteen, pisaman oikeaan poskeen. Painan kovaa varmuuden vuoksi, että se tarttuu. Olit erilainen, kuin muut, enkä puhu säistä. Olit se hiljainen, joka valitsee pulpetin ikkunan vierestä ja tuijottaa kaiket päivät maisemaa. Olit se, joka peruu lähtönsä viime hetkellä, kun tarkistaa tilinsä saldon. Enkä minä vieläkään puhu säistä.

Olin hatun alla, lahkeissa ja helmoissa, olin varjossa, en muista sateisia päiviä, muistaakseni en kastellut uikkareita. Kasvatin hiuksia, en lakannut kynsiä.

Hei kesä ennen annoin sinun pujahtaa nopeasti, kuin ongittu ahven, jonka on saatava elää, liukkaasti kämmenten välistä koskettamatta piikkievää. Nyt pidin sinusta kiinni terävin hampain lempeästi leuat lukossa hymyillen. Olit tiukkaan kudottua puuvillaa, joka pingotettuna soi, kuin rumpu. Sinusta valo pääsi läpi, valaisi muttei polttanut. Roikuin hulpioreunassa ja pyysin "keitettäisiin vielä yhdet kahvit?"

Tietenkin lähdit yöllä, sillä ujot vihaavat eteisten sanoja. Aamulla tuntuu, että täällä on joku uusi, joka osoittaa sukkia, taskulamppua ja valokatkaisijaa, ei se kyllä yhtään haittaa.
Hei sitten kesä viisas ja ujo.