keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Musiikkitoveri































Olen cd-tyttö henkeen ja vereen, koska haluan pitää musiikkia kädessä. Pidän kyllä suuremmistakin levyistä, mutta ne ovat kuitenkin enemmän tuon toisen talon asukkaan heiniä. Toivoin syntymäpäivälahjaksi kaunista masiinaa, jolla voisi kuunnella yläkerrassa musiikkia, eikä ollenkaan haittaa, jos siinä on vaikka radiokin.

Sain tämän Mujin seinäsoittimen ja olen ollut tyytyväinen, täyttää kriteerit. Sijaitsen usein melko lähellä itse laitetta sen ollessa päällä, joten äänenlaadulta ei vaadita paljon, ulkoinen olemus menee tässäkin asiassa edelle. Lahjanantaja oli fiksu valitessaan mustan, sillä valkoisella muovilla on tapana muuttaa väriään vuosien myötä.

Aina ei kuitenkaan tarvita musiikkia, hyvän musiikin lisäksi tykkään kuunnella vieressä olevan tien kohinaa ja hiljaista taloa, joka ei kuitenkaan koskaan ole hiljaa. Olen sellainen puolierakko, että en oikeastaan kaipaa ihmisten luo, mutta seurassakin on sopivassa määrin ihan mukavaa.

Kuinka sinä kuulet musiikkisi? Ja kuinka paljon haluat elämääsi musiikkia?

9 kommenttia:

  1. Ooo! Vieläkö noita tehdään? Katselin tuollaista sillä silmällä pari vuotta sitten, mutta unohdin kokonaan. CD-soitin nimittäin täytyisi uusia, mutta haluaisin pienen ja kauniin soittimen. Tai sitten gramofonin. Onko tuossa yksilössä radio mukana? Tai jotain nykyaikaisia bluetooth-virityksiä?
    On kyllä hieno!

    VastaaPoista
  2. Heidi.: Joo on siinä radiokin. Kyllä niitä vielä tehdään, vaikka ei olekaan ihan just äsken keksitty tuote. Milloinkohan se Muji rantautuu Suomeen, olis jo aika. Gramofoni oliskin hieno!

    VastaaPoista
  3. Joskus harvoin musiikkia, ehkä kerran viikossa sisätiloissa puuhien lomassa. Mutta automatkoilla aina.

    Minusta tuli edellisen muuton myötä vähän pakolla Spotify-tyttö. Maksullisena palvelu on ihan mukava. Kaikkea mieluisaa sieltä ei valitettavasti löydy, ja monia lempibiisejä en ole kuunnellut vuoteen. Olisihan ne läppärin lisälevyllä tiedostoina, mutta en tiedä, miten ne saa kuuluviin, enkä muista kysyä teknisen tuen läsnäollessa.

    CD:t laitettiin nyt kaappiin vähän sivummalle, vinyylit jäivät kirjahyllyyn. Eilen meinasin kuunnella isoa levyä, mutta totesin, etten muista, mitä nappia pitää järjestelmästä painaa.

    Yhä useammin kuuntelen vaan junia tai radion puhekanavan podcasteja.

    Haaveilen työhuoneen ikkunalaudalle Tivolin radiota. Sellaista, josta langattomasti kuuluisi myös ne lempibiisit.

    Kaipaan kamalasti kyllä aikaa, jolloin pidin musiikkia kädessä. Kaikki jää jotenkin etäiseksi nyt.

    Toisaalta ääniherkkyys on ollut pitkään pahana, niin että en ole oikein piitannut mistään.

    VastaaPoista
  4. Ilona: Meillä on lämpimään aikaan aina autossa laatikollinen levyjä, mutta kylmään aikaan ei viitsitä pitää niitä siellä. Kuunnellaan autossa paikallisradiota ja sammutetaan sitä vähän väliä, kun ärsytyskynnys nousee liiaksi. Eilen ei huomattu asiaa tarpeeksi ajoissa ja Puukenkä kärsi kauheasta koko päätä vaivaavasta korvamadosta koko lopun illan. Huomaan sen, etten enää tarvitse musiikkia niin paljon, kuin ennen, sen ei tarvitse pauhata korvissa, kun siirryn paikasta toiseen kävellen ja vaatekauppojen huonot musiikkivalinnat saavat minut kääntymään ovella.

    VastaaPoista
  5. Olen vinyylinkerääjän tyttö. Meillä on kotona kamalasti musiikkia vinyylinä, c-kasettina ja cd-levynä. Itselläni suurin osa cd-muodossa.

    Spotify toimii toisinaan, omat soittolistat toiminnasta tykkään! mutta kyllä se on oikea levy oltava. Kannet joita saa katsella ja harkittu kokonaisuus alusta loppuun, minua varten.

    Mulla on aika paljon levyjä ja ne vie tilaa, mutta en kyllä luopuisi.

    VastaaPoista
  6. Nina: Mulle käy sen spotifyn kanssa sama kuin kirjastossa, kaikki nimet tyhjenee päästä, eikä enää muistakaan, että mitäköhän sitä voisi etsiä. Ei olla maksettu siitä ja mainostenvihaajana on aika vaikea kuunnella yhtä biisiä enempää sieltä. Ovatko ne vinyylikerääjän levyt sellaisia, että käyvät sinunkin makuusi?

    VastaaPoista
  7. Vinyylinkerääjän levyt ovat ehdottomasti makuuni, musiikkia ja kirjoja mulla onkin ikuisuuslainasssa sieltäpäin. Aina löytyy jotakin uutta.

    VastaaPoista
  8. Minä en kuuntele musiikkia, voisin elää kuurona aika hyvin. Toki silloin keskustelut ja ystävien äänen kuuleminen jäisivät pois, se olisi suuri puute. Mutta se musiikki. En tiedä, miksi se on tyhjä kohta minussa. Olen vain huippuvisuaalinen, hahmotan maailmaa silmillä. Äänet koen meluksi hyvin helposti. Okei, joskus kuuntelen maailmanmusiikkia tai jotain jazzia, mutta silloin keskityn kuunetelemaan, en tee mitään muuta. Kummallista.

    VastaaPoista
  9. Nina: Tuollainen on oikea aarre, ajattele mitä kaikkea siellä on sellaista, mitä ei nykyisin enää mistään saa. Sitä aina mietin omankin kirjahyllyni kanssa, että aika tylsää, että suurin osa kirjoista on 2000-luvun puolelta.

    Liiolii: Ymmärrän tuon meluherkkyyden, minussakin on lisäksi sellainen puoli. Nyt olen tehnyt paljon sitä, että kun haluan jonkin jutun edistyvän vauhdilla, laitan vauhdikasta ja jollain tavalla houkuttelevaa musiikkia soimaan ja ryhdyn toimeen. Tilkkutäkin tikkauskin menee hurjaa vauhtia, kun taustalla soi sopiva musiikki.

    VastaaPoista