lauantai 26. heinäkuuta 2014

Voi Siilet, missä lienet?



Edellisinä kesinä on ympäristössämme liikuskellut siiliystäviä, ihan rohkeina ne ovat tulleet tervehtimään ihmisiä, eikä kissakaan ole pelottanut lyllertävää piikkiotusta. Tänä kesänä on toisin, yhtään piikikästä ei ole kävellyt vastaan. Vain yksi litteä ja surullinen versio on nähty kauempana tiellä, olikohan se kulmakunnan viimeinen.


Piti siis tehdä siili-ikävässä kuvallinen oodi siilille. 



torstai 24. heinäkuuta 2014

Kissanmutkan kukkakepit















Gladiolukset makasivat lähes maata vasten ja kotilot järsivät niihin reikiä. Päätin, että kepit on nyt saatava ja narut keppeihin. Takapihan lauma sai tuen sunnuntaina, samassa korkeaksi ennättänyt silkkiyrttikin sai nojan itselleen. Lanka tuskin on kovinkaan kestävää, mutta muuta en hädissäni löytänyt.
Maalasin jääkaapin pakkauksessa tukena olleet neljä keppiä monivärisiksi, iloisiksi ja kukkapenkistä erottuviksi ihan akryyliväreillä. Viime kesänä tekemäni käpyverho, jonka maalasin akryyleillä kesti talvenkin hyvin ulkona ja säilytti värinsä.

Etupihan gladiolus-rykelmä sai omat keppinsä tiistaina, siellä kotilot olivat jo tehneet pahempaa rei'itystä. Toivotaan parasta, että kauniskukkaiset miekkaliljat jaksaisivat kukkia, vaikka kyllä nuo lehdetkin jo ovat aika hienoja.

torstai 17. heinäkuuta 2014

10 kuvaa keskiviikolta







































































































































1. Seinälle lennähti lehtiteline, nyt voin nostaa irtonumerot pois kahvikupin alta.

2. Ystäväni antoi tonkia kirppikselle meneviä tavaroitaan, otin sieltä Olga-Oravan ja jalkapuoli hevosen. Olga pääsi huvipuiston uusimpaan laitteeseen: sokerikkoon.

3. Jos pöydästä on ollut iloa, niin on kyllä kirjahyllystäkin, milloin sen päällä on kissa, milloin kasa muistiinpanoja. Ja tuo kultainen alakulmassa on mopon satula, muinaislöytö tunkiosta, joka sai uuden arvon muututtuaan kultaiseksi.

4. Ostin sisustusliikkeen loppuunmyynnistä talovalon, josta olin haaveillut pitkään, teimme siitä pöytälamppuversion, tai siis N teki laittamalla siihen katkaisijan ja pistokkeen. Minulla on kyllä muutama ajatus talon asukkaista, mutta antaa sen olla vähän aikaa tyhjillään ja ajatuksen kypsyä.

5. Laitoin yöpöydälle vanhan haitarimallisen paperikotelon vai miksi tuota kutsuisi? Vitriinit istuivat sinne hyvin. Terveisiä vaan Anu Penttiselle, että nämä ovat lempiesineitäni Iittalan valikoimasta, sillä niillä voi leikkiä palapeliä päivät pitkät.

6. Ei, se ei ole vieläkään valmis. Vanu on ostettu, mutta taustakangas puuttuu. Tilkkupeitto valmistunee sitten joskus.

7. Sirkuspellen vaatekaappi. Mietin naistenlehtien juttuja julkkisten vaatekaappista ja tyylistä, niissä on sitten esimerkkejä, kuinka voi matkia hienovaraisesti kyseistä pukeutumista. Jos sellainen tehtäisiin tästä vaaterekistä ja sen käyttäjästä siinä olisi varmaankin pukuvuokraamon puhelinnumero, "pelleimmät vaatteet eivät löydy kaupasta".

8. Uula Ulpukka on aina valmiina eteisessä hyökkäämään portaikkoon ja alakertaan. Yhtenä iltana N löysi Uulan nukkumasta saunan eteisestä pyykkien seasta. Kuumina päivinä kissaotukset päästetään viilentymään portaikkoon ja kellariin, siinä tulee samalla hyvää liikuntaa, kun ravaavat karvat pöllyten ylös ja alas.

9. Aurinkolasiparkissa näkyvät uusimmat kukkalasini, niissä näytän siltä, että minulla olisi kukkaisat kulmakarvat, tämä lisättäköön aiempaan sirkuspellen vaatetus-kohtaan.

10. Kierroksemme päättyy portaikkoon. Tänä kesänä takki ja sadetakki ja huivi ovat olleet yhtä tarpeellisia kuin hellehattu ja sandaalitkin. Vaihtelu on hyväksi.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kurkkauksia



 



Alakerran ovelta katsellessa näkee vain ovia ja seinää vasten nojaavan mustan vanhan ikkunan, siitä tulee vitriinin lasi. N on vessassa pesemässä käsiään, ovi on auki. Kellarin ovi on auki. Romuhuoneen ovi on kiinni.
Eteinen = ovihuone.

Keittiön ovelta näkee keittiöön ja siinä seisoo kokin silmäterä, tv:stä tuttu vaaleanpunainen kokosuomileipoo-jääkaappi. Sellaista vaaleanpunaista olimme kytänneet jo kauan ja nyt se sattui sopivasti olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, siitä ehkä lisää myöhemmin.

Ruokahuoneessa eli salongissa keskellä lattiaa on maalauksessa oleva keittiön ikkunan alle tuleva aputaso, lähes siis saareke, sillä sen voi rullata keskelle keittiötä, jos haluaa. Se on tehty yläkerran pikkukeittiön vanhasta alakaapista, joka säästettiin, ovet tulevat olemaan alkuperäisen väriset, siniset valkoisilla puuvetimillä, turkoosin perhostapetin kanssa hyvä pari ja tuon keltaisen oven kaverina hieno.

Keittiön nurkasta toista nurkkaa kohti näkee skafferin, ruokakomeron, jonka N rakensi, se on haukuttu lyttyyn ja siihen on ihastuttu, se on meidän unelmakaappimme, räjäyttäköön seuraava talon asukas sen sitten taivaan tuuliin, mutta meille se on täydellinen. Hetken kuvan ottamisen jälkeen voi skafferin ovessa nähdä hienon suodatinpussitelineen, jota N on menossa kiinnittämään kuvassa.

Sellaisia olivat arkiset havainnot alakerrasta. Ehkä elokuussa, ehkä syyskuussa, ehkä ennen tämän vuoden joulua saa jo uuniruokaa ja kutsua vieraita kahville.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Saapasjalan paluu







































Toisessa blogissa kerroinkin jo tietokoneen joutumisesta hoitotoimenpiteisiin ja pois luotamme. Salonki on ollut hiljaa. Nyt se virkistyy ja kesäistyy, sillä huomenna palaan kuvakimarani kanssa.

Kuvassa yöpöytäni uusi järjestys, kun Gretel vaihtoi strutsin kanssa paikkaa ja muutti ikkunalaudalta pois. Vaaleansininen pikkukaappi lähti astiakaapin päälle ja sieltä pikkuinen lasikaappi meni vinttiin. Yöpöydälle löytyi vanha kolmiosainen paperilaatikko vintistä, siihen sain sopimaan koruja.
Gretelkin sai oman korun, se saa pitää sitä niinä päivinä, kun en tarvitse sitä.