Niin ne aina varoittavat ne viisaat, että täytyy varoa mitä toivoo, kun se voi toteutua. Tervehtiä voitte nyt pöydällistä eloa viettävää saapasjalkaa, sillä on nimittäin nyt pöytä, ihan oikea, jonka ääressä on tuolejakin pari. Mikä mahdollisuus, mikä ilo ja mitkä maisemat!
Mietittiin viikonloppuna mitä uutta keksittäisiin, kun romuhuoneen siivoukselle pitäisi saada joku vähän innostava syy. Päätettiin laittaa sohva tauolle, kun ei siinä kukaan istu, eikä nuku ja se vie kyllä kamalasti tilaa ja imee ylleen kaikenlaista käsistä laskettavaa tavaraa.
Siivottiin rautasohvan osille tilaa ja aika paljon romuhuoneesta heitettiin roskaa poiskin, lähinnä turhia pahvilaatikoita. Kuunneltiin Elvistä ja Kerkko Koskista ja siinä se päivä menikin laittaessa tavaroita parempaan järjestykseen. Ensimmäinen iltapala pöydän ääressä tuntui ihmeelliseltä (kokeilkaapa itse olla pari vuotta retkellä, niin että joka kerta kun syöt, tippuu haarukasta salaattikastikkeinen tomaatinpala juuri sille mekolle, jonka tänä aamuna vaihdoit, siinä saattaa pöytää kaivata).
Trumpettijalkainen keltainen pöytä mahtui juuri sopivasti vähän ikkunalaudan alle, nyt seurana ikkunalaudalla istuu aina autoja laskeva kissa ja tulee sitä itsekin katseltua enemmän ikkunasta ulos. Sängyn päähän saatiin mahtumaan pikkuinen kirjahylly, siitä kuva toisen blogin puolella.
