perjantai 21. helmikuuta 2014

Vihreä
































Vihreä on uskollinen ystävä, se on kuin joku otus joka seuraa minua elämän eri vaiheista toisiin, joskus se on vaalea, joskus minttu ja silloin tällöin tummakin tai kirkas. Lempivärini se ei ehkä kuitenkaan ole, mutta lähellä sitä.

Vihreitä ovat olleet asiat, joista olen ollut ylpeä, kuten 12-vuotiaana saatu oma huone ja yhdeksännellä luokalla ommeltu juhlapuku vanhasta Metsovaaran verhosta, käytän sitä edelleen. Vihreää on myös matossa, jonka tein kesällä 2008.

Työhuonekin on vihreä, se on ollut hyvä valinta, vaikkei huone työhuoneena olekaan vielä toiminut. Sävyksi valitsin sellaisen, jossa on paljon keltaista. Se on ainoa huone, jossa on maalatut seinät, ihan vaan siltä varalta, jos inspiraatio iskee ja seinän värin on vaihduttava.

Ystäväni Laura sanoi joskus, että kamalin väriyhdistelmä on pinkki ja vihreä. Juuri se on minun lempparini, siltikin voimme kävellä kadun samalla puolella. Kuten jo aiemmin sanottu, nämä väriasiat vaan herättävät tunteita.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Valkoinen on pariväri


































Valkoinen esiintyy täällä harvemmin yksin, se on läheisriippuvainen kavereistaan, enimmäkseen mustasta, joka on sen bestis. Valkoista meillä on katot, lattiat ja ovet, sillä tässä talossa on pienet tummareunaiset ikkunat, joista tuleva valo on kaikin tavoin maksimoitava, siksi siis valkoista. Ja kyllä valkoisia lattioita saa olla siivoamassa usein, mutta lohduttaudun sillä, että niissä lian sentään huomaa ja tulee tartuttua lakaisuvälineisiin.

Keittiöstä tulee luultavasti yleisväritykseltään valkoisin huone koko huushollissa, mutta koska se on mieshenkilön oma huone, luulen sinne tipahtelevan hiljalleen väriä erinäisten esineiden muodossa, niin ja onhan sinne tulossa se turkoosi tapettikin, josta kerroin aiemmin.

Pidän kuvioista enemmän valkoisella ja raikkaalla pohjalla, siksi vaikka meillä paljon onkin 60 -ja 70-lukujen esineistöä niistäkin ne raikkaimmat ovat miellyttäviä, eivät niinkään oranssit ja ruskeat. Toisaalta tykkään myös kovasti Kummitustalon Stellan tumman värikkäästä värimaailmasta ja värisilmästä, siihen ei kyllä paljon valkoista kuulu.

Valkoisia joista tykkään: kananmunat (kuvassa ne ovatkin näköjään vähän sotkuisia), vaniljajäätelö (mieluiten kolmen kaverin), maitokiisseli, omenankukat, lumihanki, jääkarhut ja hanhet.

Vaatteissa valkoista on lempivillatakissani, joka on ystäväni Raisan vanha. Muuten valkoista on vain muiden värien kanssa, kun vilkaisen vaaterekkiä.

Näiden väriasioiden kanssa olisi hullua sanoa, niitä "en koskaan"-lauseita, mutta sanoisin kuitenkin, että kokovalkoista kissaa en haluaisi, en kokonaan valkoista talvitakkia, enkä hotellilakanoita omaan sänkyyni.

Entäpä sinä ja valkoinen? Ahdistaako vai rauhoittaako? Onko se väri ollenkaan?