keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Eteisessä paistaa aurinko

































Ja eteisen lattialla istun minä. Matot rispaantuvat toisesta päästä ja kissat rullaavat ne vauhdilla kasaan. Katossa roikkuu kesäinen juhlapallo, ihan muuten vaan. Jos yläkerran eteinen olisi kuukausi, se olisi se kuukausi, kun suurikukkaiset liljat ovat rehevimmillään, melkein ohi. Silloin ilta-auringon sävy on vahva ja yö on jo pimeä. Elokuu, luulen sen olevan.

Olen miettinyt värejä paljon sen jälkeen, kun kirjoitin niistä. Aion palata siihen aiheeseen vielä.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Täti violetti


































Suhde violettiin on paljon yksinkertaisempi, kuin suhde siniseen. Pidän siitä, vaikka lienee se hieman sukua siniselle, olemme kuitenkin olleet ystäviä aina. Muistan, kun olin lapsena innostunut kivistä, minulla oli hieno jäävuoren näköinen ametisti.

Kukissa violetti on usein kauneimpia värejä, kuten vaalean liilat tulppaanit, anemonet ja lupiinit.

Noilla Elsa Beskoweilla yritämme kummityttöni toisen kummitädin kanssa torjua Hello Kittyjä ja muita hirvityksiä, mutta Täti Violetti, se olen minä ja muki on minun. Kummitytölle on seuraavaksi menossa Auringon muna- kirja, muuten vaan lahjaksi, kun syntymäpäivä ja nimipäivät osuvat vuoden toiselle puoliskolle.

Entä sinä? Onko violetti ystävä, oksettava lapsuusmuisto vai hyvän päivän tuttu? Yhdelle ystävälleni se ainakin on lapsuuden väri ja sitä pitää välttää kaikin keinoin. Terveisiä lilarepputytölle.

Lellipennun peti































Mieshenkilölle mainoskuva, jossa italianvinttikoira mainosti Bibi & Bim-tuotteita oli liikaa, aivan liikaa. Hän tuntee suurta vetoa pieniin vinttikoiriin, toivottavasti ihailee kaukaa, koska näillä pakkasilla olen iloinen sisäkissoista ja niiden tavasta käydä hiekkalaatikolla. En yhtään kadehdi koiria, enkä niiden ihmisiä.

Sellainen kiva peti oli kuitenkin ostettava heti lellipennulle uunin päälle. Kuvio valkoisella pohjalla sopi valkoisen uunin päälle, mutta kerrottakoon tässä samassa, että mieshenkilölle tuli reiluuspuuska ja hän sitten päätti tilata myös mustan, tyynymallisen tytöille.

Ja ei, kuviossa ei ole koiria, vaan otuksia, jos Uulalta kysytään, eihän sitä nyt sopisi kissan missään koirapedissä nukkua päiväuniaan.

Hyvin kelpaa ja hyvin nukuttaa. Tämä ei ollut mainos, vaan kertomus ostohysteerisestä miehestä, jolle italianvittikoirat ovat heikko kohta.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Minä ja sininen

















































Sininen on maitopurkin, siniristin ja maitosuklaan kääreen väri. Sininen on vanhempien makuuhuoneen ja yhden tädin väri. Auton ja hammastahnan väri. Sininen on poikavauvan onnittelukortin ja kylmässä järvessä paleltuneiden huulten väri. Ollaan oltu melko etäisiä sinisen kanssa pitkään, sanoisin, että viileät, mutta tarpeen tullen siedettävät välit meillä. Turkoosi on ollut sama asia kuin sininen, se ei ole mitenkään erottunut sinisten joukosta. Harmaansininen ja petrooli ovat olleet siellä myös. Yksi mytty, väriä josta en oikein pidä.

Kun valitsimme Ken kiuruista kaunein- tapettia makuuhuoneeseen pari vuotta sitten, samalla viivalla olivat kelta-vihreä ja tämä vaaleanpuna-sininen. Mutta vaaleanpunainen liverteli huokuttelevammin, olin valmis sietämään sinistä. Sitten kesällä löysin sinisen pikkukaapin, joka oli juuri sitä poikavauvan onnittelukortin sinistä, katselin sitä maalipurkin kuvat silmissäni, mutta se löysikin väriparinsa tapetista ja olin valmis sietämään sen väriä. Nykyisin jopa tykkään siitä yöpöytänäni.

Vaatteissa sinistä olen oppinut sietämään jo aiemmin, farkun värisiä farkkuja jalassani ei kyllä nähdä, mutta siniset kengät omistan ja muutaman turkoosin vaatekappaleen. Astioissa meillä on mutamia eri sinisen sävyjä, mutta yleensä ne yhdistetään muihin astioihin ja vaikutelma on värikäs, ei sininen.

Sitten jostain puun takaa tulee pureva perhonen, joka laittaa meidät valitsemaan keittiöön turkoosipohjaisen tapetin. Tämä hämmentää minua edelleen, vaikka tapetti on jo ostettu. Sinne se kuitenkin tulee, keittiön ikkunaseinälle, hämmentämään sekä meitä, että meidän värimieltymyksemme tuntevia. Varasin jo ruokahuoneeseen eli salonkiin taideteoksen, jossa on turkoosia ja sinistä, terveiset vaan Tukholmaan, en malttaisi odottaa.

Siedätyshoito siis toimii.

Ajattelin kirjoitella näistä värikavereista ja värivihollisista enemmänkin, yksi väri kerrallaan. Mitä sinä tuumaat sinisestä?

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tuliaistyyppi

































Aina pitää tuoda tuliaisia, jos käy jossain ilman minua, se on sääntö ja koskee lähiomaisia ja kaikkia halukkaita. Olen monta kertaa myös ehdottanut mieshenkilölle matkustelua ilman minua, jotta saisin tuliaisia. (En sanoisi hänen innostuneen asiasta tai tuliaissäännöstäni.) Mutta kun en ole matkustajatyyppiä, vaan tuliaistyyppiä.

Tällä kertaa mieshenkilö kävi niinkin kaukana, kuin Helsingissä ja toi tuliaisena Paumes-kirjan. Olen nyt "lukenut" sen läpi ainakin kymmenen kertaa, eikä riitä millään, pakko selata vaan vielä uudestaan. Huijasin myös melkein onnistuneesti, kun sanoin kirjantuojalle osaavani lukea japania.

Onneksi noita kirjansivuja on huippuvaikea kuvata (huomaa sormien asento), joten pakko on sun siellä myös matkustaa Helsinkiin ja ostaa oma, jos tahdot nähdä lisää. Tai tilata voi myös Japanista asti, itse kustantamosta. Se meni kyllä liian hankalaksi minulle, vaikka osaankin lukea japania, en vain ymmärrä lukemaani.

Onneksi on myös Beloved, josta saatoin tilata pari lisää, ihan vaan, että tulis päivitettyä sohvapöytäkirjallisuutta, vaikka ei oo sitä sohvapöytääkään. Ja jos on ostolakossa, niin voi tulla meille selaamaan Paumes-kirjoja, lupaan keittää kahvia.


torstai 2. tammikuuta 2014

Pakkasmarjakuussa

 
Ripustettiin näyttely. Tapetoitiin. Viimeisteltiin.

Naparetkikuussa

















Muutettiin ylös ja yskittiin.

Kahvikutsukuussa































Oli syntymäpäiviä, kirppispöytä, pajunkissaretket ja mukavia vieraita. Elämisen opettelu yläkerrassa alkoi.

Palaavan valon kuussa
































Tein opinnäytetyötä. Oli seminaarit. Oli krookukset ja syntymäpäiviä.

Satunnaisten kamelien kuussa

































Tein tilkkupeittoa ja tilaustöitä. Uula ja Sämpylä totuttelivat valjaisiin. Istutettiin ja toivottiin kasvua ja satoa. Nautittiin brunssista artesaanien seurassa.

Parhaan vihreän kuussa































Ripustettiin näyttely. Oli ylioppilaan juhlapäivä. Oli parhaan Idan vohveleista tehty syntymäpäivä. Tehtiin juhannusretki ja toinenkin. Kävi kissavieraita. Oli uintiretkiä.

Avojalkakuussa

































Purettiin näyttely. Maljakossa oli oman pihan ranunculukset. Käytiin retkillä ja seikkailtiin. Istuttiin omenapuun alla matolla maalaamassa. Kuvien perusteella avojalkakuun hittivaate oli haalari ja koko kesän hittiasuste ystävältä saatu artesaanilakki, eli keltainen lierihattu.

Iltauintikuussa

































Juhlittiin kaksia häitä, yhtä sukulaisjuhlaa ja Loviisan vanhoja taloja. Kyläiltiin paljon ja mieshenkilö oli armeijassa.

Utuisten aamujen kuussa

































Vietettiin päivää tädin kanssa ja pidettiin yhden koululaisen iltapäiväkerhoa.