Pikkusiskolle hattu äidin kasvimaalla

Viikonloppuna juhlittiin hattupäistä Herra Puukengän pikkusiskoa. Juhlissa mukana olivat myös paahtava aurinko sekä sammakko (ei paahtava, vaan vinkuva).

Omatkin koulumme päätettiin, saatiin stipendit ja ammatit, toinen on muusikko ja toinen on artesaani. Ei  viitsitty vaivata ihmisiä meidän juhlilla, ehkä sitten joskus.

Tätä seuraa toisenlainen vaihe elämässä, tietämättömyys tulevasta, ajelehtiminen ja mietiskely. Sain valmistujaislahjaksi Iskältä pienen vasaran, siitä on hyvä lähteä.

Yhdenkoon sukkahousut

Sain työssäoppimispaikaltani pari viikkoa sitten kiitokseksi pitkään ihailemani grafiikan, joka on Kati Rapian käsialaa. Teoksen nimi on yhdenkoon.

Kehyksen taidan vaihtaa, sillä meillä tuppaa olemaan melko toisenlaisia nuo kehysvalinnat, liittyisikö sitten ammattiin vai mihin. Ehkäpä jotakin kultaisempaa. Joka tapauksessa tuo sukkahousunainen saa aina hyvälle tuulelle, kun sitä katselee.

Pupun mittainen kasa tilkkuja

Edistyy edistyy. 648 tilkkua leikkasin ja silitin, nyt ompelen pötköjä yhteen. Ylenpalttisen kohdistamisen ajattelun lopetin ja annan mennä vaan, tekeminen on tärkeintä.

Kun yhdistää eripaksuisia vanhoja ja uusia kankaita täytyy olla aikamoinen mestari, että saa kaikki kohdalleen. Minä en ole, mutta käsitöiden tekeminen ei saa aina tyssätä siihen koulun käsityötuntien traumaan, jossa kuusi kertaa neulottu villasukka puretaan seitsemännen kerran.

Salonki lehdessä

Salonki ja salongin vitriiniotus komeilevat uusimmassa Kotoliving-lehdessä. Aamukahvilla luin vahingossa jo koko lehden, vaikka tarkemmin ajatellen olisi ollut viisaampaa säästellä jotakin myöhemmäksi, seuraavaa numeroa, kun joutuu odottelemaan tovin.

Aina pakko tehdä jotain

Vaikka leikata tilkkuja. Vaikka 624 kappaletta. Enää 434 jäljellä.

Mummin ruukku

Kulunein kaikista on Rauha-Mummin vanha ruukku, pidän sitä ohjenuorana, kun etsin kirpputoreilta vanhoja ruukkuja.

Musta ja pieni on hyväkuntoisempi saman tehtaan ruukku, jonka toivon patinoituvan yhtä kauniiksi kuin valkoinen on nyt. Keskimmäinen kermanvalkea on hyvää seuraa noille kahdelle, vaikkei ehkä olekaan niin vanha.

On ollut mukava huomata, että kovalehtiset kasvit, kuten nuo kuvassa, saavat olla rauhassa pureskelijoilta, Kissa Tsaikovski kun on erikoistunut kasvien tuhoamiseen.

Ja tuo kultainen tuossa, se on toinen tarina, mutta hyvän kirpputorionnen tulosta sekin.

Tien ääni ja maan kohina

Maasta puskee kohisemalla ylös kaikkea, krookukset innostuivat ja kohta on tulppaanien vuoro. En pysy perässä, en pysyisi vaikka istuisin niiden vieressä.

Blogi on ollut hiljaa, koska olen ollut opinnäytetyörupeaman jälkeen työssäoppimassa, iltaisin ei tee mieli mennä koneelle, paitsi ehkä ihan vähän Pinterestiin, josta minut löytää Neiti Räsymattona.

Jonna kävi meillä kylässä huhtikuun puolella. Muistan kun käveltiin joskus Helsingissä ja Jonna kertoi kuinka hänen haavetapettinsa on Ken kiuruista kaunein ja mietin, että siinä on kyllä jotakin mystistä ja rauhoittavaa.

En tiennyt silloin, että joskus meidän molempien makuuhuoneissa visertävät kiurut, hassuinta on kuitenkin se, että sama tapetti näyttää aivan toisenlaiselta toisessa paikassa ja toisessa valossa, toisten värien kanssa.

Tip tip tip tip

Räystäät tippuu. Puikot sulaa. Uula kiipeää takan päälle ja arvostelee sieltä käsin palvelusväen jokaista liikettä. Aivan tavallinen torstai.

Päivät

Siellä minne lähden aamuisin minut pitää kiireisenä tämä. Tämä on opinnäytetyöni. On naistenpäivä, on lankalauantai, on karkauspäivä, on unikeonpäivä. Ne ovat vitriinejä tai kaappeja tai laatikoita. Niitä on tulossa lisää, kunhan aika vaan riittäisi.

Olen aika tyytyväinen siihen, miten olen saanut laatikoihin minut ja jotakin pääni sisältä. Vihdoin on jokin muoto, jonka kautta saan sellaista jälkeä, kuin mielessäni on. Lopulliset ja valmiit tullaan näkemään ainakin kehystysblogini puolella: http://ke-hys-hys.blogspot.com, mutta olisihan ne kiva saada esillekin jonnekin.

Jälkimaku

Eilen oli juhlapäivä, merkkipäivä, syntymäpäivä. Oli ystävät, oli pulppuava puhe, oli kukkia, oli pallerot katossa, oli ongintaa ja bingon palkintona suihkumyssy.

En ottanut yhtään kuvaa itse juhlista, usein niin käy, kun on itse juhlinnan aihe, mutta nämä tämän aamun kuvat ehkä auttavat kuvittelemaan kuinka kivaa oli. En nauti huomion keskipisteenä olemisesta, mutta pystyn olemaan sen kanssa, pidän pienistä juhlista ja siitä, että seuraavan päivän aamuna on vielä kakkua aamupalaksi. Pidän niistä tytöistä jotka täällä olivat, ne kun kuitenkin tuntevat minut niin hyvin.

Iästä onneksi vaihtui vain se jälkimmäinen numero, eikä tarvitse opetella kirjoittamaan kahta täysin uutta numeroa. Ja se jälkimmäinen on ihan kiva, vaikka kulmikas onkin.

Vuosi Uulan kanssa

Viime sunnuntaina tuli vuosi täyteen kiharakissan kanssa elettyä elämää. Uula on valloittajaluonne, niin ihmisten, kuin suurten vuorten, kuten takka tai hattuhylly. Uulan turkki on yhtä pehmeä kuin pajunkissa ja värikin on aika lähellä. Isot kissat taitavat olla edelleen samaa mieltä, kuin alimmassa kuvassa, maatiaiskissan huumorintaju ei ihan aina riitä.

Uulan lempiasioita ovat turkkilainen jogurtti, teipit, pahvilaatikot, peiton alla nukkuminen, äänekäs ruoan vaatiminen, mattojenrullaus sekä olkapäillä matkustaminen.

Satunnaiset asiat

1. Kolme Röstrandin City-sarjan syvää lautasta 3 euroa kappale. Tähän muutama innostushyppy.

2. Kevätlintu lempparikaupasta Tigeristä, jossa olemme vierailleet viime aikoina huolestuttavan usein.

3. Äiti toi tuliaisia Porvoosta, syödään nautiskellen yksi kerrallaan ja se yksi jaetaan puoliksi.

4. Keltainen hieno salkku löytyi kirppikseltä, 6 euron hintaan.

5. Metsovaaran verhot N osti kirppikseltä. Inhosin niitä hetken, kun jotenkin ne tuntuivat kasareilta, mutta nyt olen jo tykkäämisen puolella.
Pupuni Gretel pääsi muuton myötä taas pahvilaatikosta pois, joskus näyttää siltä, että ikkunalaudalla on kaksi lamppua, kun kissa istuu jänön vieressä.