keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Musiikkitoveri































Olen cd-tyttö henkeen ja vereen, koska haluan pitää musiikkia kädessä. Pidän kyllä suuremmistakin levyistä, mutta ne ovat kuitenkin enemmän tuon toisen talon asukkaan heiniä. Toivoin syntymäpäivälahjaksi kaunista masiinaa, jolla voisi kuunnella yläkerrassa musiikkia, eikä ollenkaan haittaa, jos siinä on vaikka radiokin.

Sain tämän Mujin seinäsoittimen ja olen ollut tyytyväinen, täyttää kriteerit. Sijaitsen usein melko lähellä itse laitetta sen ollessa päällä, joten äänenlaadulta ei vaadita paljon, ulkoinen olemus menee tässäkin asiassa edelle. Lahjanantaja oli fiksu valitessaan mustan, sillä valkoisella muovilla on tapana muuttaa väriään vuosien myötä.

Aina ei kuitenkaan tarvita musiikkia, hyvän musiikin lisäksi tykkään kuunnella vieressä olevan tien kohinaa ja hiljaista taloa, joka ei kuitenkaan koskaan ole hiljaa. Olen sellainen puolierakko, että en oikeastaan kaipaa ihmisten luo, mutta seurassakin on sopivassa määrin ihan mukavaa.

Kuinka sinä kuulet musiikkisi? Ja kuinka paljon haluat elämääsi musiikkia?

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kasvillisuustiedote huhtikuussa
































Hyvä uutinen: meillä on vihdoin kaksi ihmeköynnöstä, eli bougainvilleaa eli kotoisasti pykävilleä. Pykävillet ovat ryhtyneet kukkimaan aivan pikkuruisin valkoisin kukin, jotka piileskelevät pinkin takin suojassa, joka ei kuitenkaan ole ihan noin hurjan pinkki kuin kuvassa näyttää, tämä blogger kun muuttaa punaisia sävyjä.

Huono uutinen: kuuntelin hiljaisuutta, joka vallitsi talossa, sekunnin verran ajattelin, että kylläpä on mukavaa, kunnes tajusin, että nyt on syytä huolestua, säntäsin alakertaan ja mitä näinkään. Kauhukaksikko Sämpylä "terävähammas" Näkkärintytär ja Uula "rikostoveri" kiharakissa olivat tuntokasvin kimpussa. Puolet siitä oli parturoitu täysin puhtaaksi, toinenkin puoli olisi varmasti nakerrettu, ellen olisi ehtinyt paikalle. Toivotaan, että hän selviää kauhukaksikon muotoleikkauksesta, eikä kuole järkytykseen.


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Koruille orsi































En ole pitkään aikaan esitellyt mitään tekelettä tai oikeastaan en ole pitkään aikaan yhtään mitään täällä höpissyt, huhtikuu on täynnä takkuja. Huomasin yhtenä päivänä, että sekava korujärjestys kyllästytti. Keräilemiini Iittalan vitriineihin mahtuu vain matalia koruja, lähinnä korviksia ja riipuksia, mutta kun koruharakalla on paljon muutakin hienoa, joka menee ihan hukkaan nukkuessaan laatikossa. Näkeehän niitä itse harakan kaulallakin, mutta usein vain yhden kerrallaan. En halunnut mitään kovin järjestelmällisen näköistä ratkaisua ja tapetti inspiroi lähtemään kaupan sijaan pihalle.

Siispä saapastellen takapihalle. Viime vuonna leikattuja orapihlajan paksuja runkoja oli takapihan puupinon luona, otin sieltä yhden ja kuorin puukon puuttuessa mattoveitsellä, tuloksena vain yksi haava peukaloon, mutta kunnon keppimaakari ei itke, eikä valita.

Toin kepukan  (huom. hieno verijälki kyljessään) sisälle kuivumaan ja muutaman päivän kuluttua sudin sen akryylimaalilla, niillä väreillä mitkä tuntuivat hyvältä silloin. Ajattelin, että tämä vaihtaa väriä mieltymysten mukaan ja korutkin siinä luultavasti vaihtuvat. Eikä ollenkaan haittaa, vaikka se joskus roikkuisi ihan yksinäänkin ilman koruasukkaita.

Lähes ilmainen tekele, eikä ollenkaan järjestelmällisen tai täsmällisen näköinen.



Ps. Terveisiä Iinalle, joka on keskimmäisten nauhakorujeni takana. Ne ovat ihan suosikkieni joukossa, aina tulee hyvä mieli, kun laittaa ne kaulalleen.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kun aurinko pukeutui viittaan








































Perjantaina nappasin juna-asemalta mukaani seikkailijatar Kukkuluurun.

Viime tapaamisesta oli kulunut yli vuosi, jos ei videoneuvotteluita lasketa. Kävelimme kummallisessa valossa, kun aurinko pimeni, oli kuin ukkosta ennen. Menimme kahvilaan samaan taloon, jossa olimme ensimmäistä kertaa tavatessamme vuonna 2010. Sangen romanttista.

Kävelimme mäkien kautta Kissanmutkaan, sillä mäettä on vaikea päätyä laakson pohjalle. Askartelimme huopaisia asioita, minä tein talon, hän teki kuusimetsän. Seuraavana päivänä tein vielä pilven. Juhlimme kaikkia juhlanaiheita syöden hyvin.

Aamulla saimme kuuluisia pannukakkuja ja Suomen toiseksi parasta leipää. Kiersimme kirppikset ja sikapossukaupat. Illalla veimme ystävän uuteen junaan. Josko vihdoin keväämmällä saisimme itsemme pohjoiseen asti, aiottu on niin monesti.

Hei sinne ja nähdään taas!




Ps. Sitä aina miettii kunnianhimoisesti, että kun kantaa mukanaan kameraa tulee otettua kuvia vieraista ja vierailujen hyvistä kohdista, no ei tälläkään kertaa, mutta kivaa oli silti.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Viisi














































Sunnuntaina aurinko paistoi epätasaisen pilviharson takaa, lumenpelkoa painavissa pilvissä, aurinkolasit melko turhat. Tutun matkan lempimaisemat jäässä ja muovipussin näköiset joutsenmytyt pellolla. Ensimmäinen pysähdys vasta perillä, tutussa pihassa.

Täällä talossa yksi ihana tyttö täytti täyden käden sormet. Oli taas tapahtunut viime vierailun jälkeen, uusia kalusteita, uutta pintaa. Tapettionnea, liukuvia ovia, suunnitelmia ikkunoista. Kissaterapiaa itse kuningaskatti Kokilta, sama herra, jonka mainitsin kissajutussa.

Ehdittiin hypistellä kankaita ja kirjoja, ihastella, suunnitella ja höpötellä.  Kaksi automiestä kartuttivat autotietämystäni ja sain myös opastusta muovisten henkilöiden irtoaviin jalkateriin. Sankaritar oli varsin otettu kaikista saamistaan lahjoista.

Tässä talossa on hyvä. Olen aiemminkin kirjoittanut, että voisimme muuttaa tänne kesälapsiksi ja niin se on edelleenkin.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Suosituksia vakaville aikuishenkilöille















































Ensimmäinen suositus on Laura Ruohosen Yökyöpelit/Allakka Pullakka- kääntökirja. Sopii kirjahyllyysi heti siihen vakavien vakavuuskirjojen väliin. Kirjan kuvituksesta vastaa Erika Kallasmaa.

Toinen suositus on mennä Yle Areenaan ja katsoa putkeen kaikki nähtävillä olevat jaksot Yökyöpeleitä kliks. Valitettavasti ensimmäisestä jaksosta lähtien et pääse mukaan, harmillista, sillä et voi laulaa kaikkia loistavia Yökyöpelilauluja aamusta iltaan, kuten me teemme. Yökyöpelit on meillä viikon kohokaskohta, sillä sen visuaalisempaa lastenohjelmaa tuskin on tullut vuosiin ja mitkä musiikit! Arvostamme molemmat sitä, että lapsille tehdään jotain laadukasta kaikilta osin ja sitä tämä Yökyöpelit on.

Kolmas suositus on ihastella Matti Pikkujämsän kuvituksia, vaikkapa Astronautin rusinapullassa tai Hipinäaasi ja apinahiisi-kirjassa. Myös molempien kirjojen lukemista painokkaasti suosittelee saapasjalka, joka ei kannata murjottamista.

Mukavinta viikonloppua ja jännittävää auringonpimennystä!


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Syntymisajankohta















































Tämä on se päivä vuodesta, kun vietän vanhentumispäivääni. Ihan nätti numero tuli ikälukuun, ei siis ole syytä ahdistua. Pari viikkoa ja ollaan taas Puukengän kanssa samanikäisiä.

Viikonloppuna talo oli juhlatalo ja tänään se on jälleen hiljainen oma itsensä, vähitellen kuorin sen juhlatamineet pesuun ja varastoon. Lahjoja putkahteli paketeista ja pusseista, olen häkeltyneen kiitollinen. Vai mitä tuumaatte yli viidestäkymmenestä gladioluksen sipulista? Niistähän saa vaikka labyrintin! Tukikeppien maalaaminen on parasta aloittaa jo nyt, ei taida edellisen kesän kepit riittää.

Juhlista itsestään ei tietenkään ole kuvia ja se johtunee aivan siitä, että olen kamerani kanssa uiskentelemassa hieman uusilla vesillä. Ystäväni toi mukanaan adapterin, jolla voin käyttää filmikameroitteni putkia nykyisessä kamerassani. Mikä hieno keksintö ja mikä ihana maailma siitä avartuukaan. Pääsen testaamaan valontajua ja tarkennussilmääni, sillä automatiikka ei ole turvana. Muut ne menee teknisessä kehityksessä ohi, kun minä tarkoituksella peruutan.

Luvassa on vielä yhdet synttärit, mutta niitä vietetäänkin jossain ihan muualla, kuin kotona, siitä lisää myöhemmin.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kasvillisuustiedote
































Uutinen: Omena on tervehtinyt meitä kukin jo monen päivän ajan, eikä loppua näy. Nuuskaisen mennessäni ohi oikein kunnolla, niin että maistuu. Kutsun sitä kevätharjoitukseksi.

Toinen kasvillisuuteen liittyvä kertomus tulee tässä: asparagus pitää olostaan väärinpäinylösalaisin-ruukussa. Begonia vaihdettiin myrsikkiin, sillä begonialla ei riittänyt huumorintaju lentoharjoituksiin vaihtuvissa lämpötiloissa.

Siinä tärkeimmät.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Huone vailla nimeä








Tämän huoneen muodonmuutos väliaikaiskeittiöstä minun valtakunnakseni on ollut hitaanlaista. Sellaista, että erään tavaratalon sininen kassi nököttää paikallaan viikkoja vieressään puolityhjät laatikot odottaen, että joku veisi ne vinttiin.

Onneksi huone sai potkun takalistoon erään mukavan paperin myötä ja saan laittaa kirjoittavat sormeni näppäimistölle. Niinä päivinä tätä voidaan sanoa työhuoneeksi, mutta se tarvitsisi sitä paremmin kuvailevan nimen.

Mikä nimeksi huoneelle, jossa satunnaisesti ommellaan, kirjotaan, virkataan, neulotaan ja luetaan? Lisäksi siellä säilytetään kirjoja, kirjoitetaan, piirretään, maalataan, tutkitaan, tutustutaan ja nuuskitaan? Yksi siellä myös ruokailee ja kolmen hengen rouskuvaa ravintoakin siellä säilytetään, niin ja vesipiste löytyy ja kaksi ovea.

Viime viikolla sain huoneeseen keltaisen kirjakaapin ja juuri eilen paikalleen laitettiin pieni violetti lipasto, joka sopii tämmöiseen pikkukakkoshenkiseen satutädin huoneeseen oikein mainiosti. Pääsivätpä esille myös Annika Leppäahon grafiikat viimeisessä ja kolmannessa kuvassa.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Pää poikki ja messinkinen pitkäkorva

































Hymytön tyttö hyppäsi hyllyltä ja katkaisi kaulansa, katselee nyt liimattuna, kun hymypojilla on vastapäätä kahvikutsut. Ei hymyilytä vieläkään. Donna esittelee sirkustemppujaan, päälläseisonnan maailmanennätys mielessään.

Uusin tulokas sirkukseen on messinkinen jänis. Kuten aiemmin kerroin voi huono kirppistuuri olla kääntymässä parempaan. Pienen salapoliisityön jälkeen löysin miltei samanlaisia jänöjä Etsyn vintagepuolelta, että ehkäpä hän on vanha.

Tavarat kokeilevat eri paikkoja, kuin Kultakutri sänkyjä ja tuoleja. Ne seilaavat ja sitten jäävät johonkin, missä niillä on hyvä olla.

torstai 12. helmikuuta 2015

Umpimähkä ja puutarhakirja


































Huonohkoa kirppistuuria on jatkunut jo pitkään, ei mitään superlöytöjä, ei ainakaan montaa kerralla, mutta jospa se tästä lähtisi kääntymään paremmaksi. Löysin kirppikseltä Suurelle lintukirjalleni kaveriksi Suuren puutarhakirjan, jossa on piirroskuvat. Hinta ei ollut hirvittävä, vain 5 euroa.

Tämmöistä kirjaa tarvitsee silloin, kun etsii inspiraatiota ja miettii millaisia terälehtiä olikaan olemassa. Olen salaa innostunut piirtämään kukkakuoseja, omaksi iloksi siis, tökerösti huopakynillä. Toki kirjan tietopuolikin on tärkeää, eikä se kasvien osalta niin paljon ole muuttunutkaan. On hyvä olla sekä valokuvallisia, että piirroskuvallisia puutarhakirjoja, vähän uusia ja vähän vanhoja. Vielä pitäisi löytää se Otavan värikasvio, jota lapsena luin saaressa. Niittyleinikin ja metsätähden taisin siitä oppia.

Kylvömultaa hakiessamme nappasi seuralaiseni ostoskoriin Mähkän. Naureskelin vähän, että joulukukkaako katseltaisiin ympäri vuoden, mutta koska keksin sata tapaa käyttää umpimähkävitsejäni ajattelin, että olkoon, itselläni ainakin on hauskaa.

Jos muuten janoatte puutarha-aiheisia juttuja, voin vinkata muutaman lempparini pahimpaan viherikävään:

Saaripalsta on Sailan, Mustin ja Ransun blogi, jota olen lukenut pitkään. Vuoden alkupuoliskolla saan ikäänkuin kaksi kevättä, kun saaristoon kevät koittaa niin aikaisin, elän sitä Saaripalstan mukana ja sitten sen jälkeen tulee vielä oma kevät tänne Hämeeseen.

Autuas olo blogissa seikkailee kissaprinssi Nero ja hänen piikansa Cheri. Blogissa on puutarha-asiaa, mutta myös paljon muuta. Kuvat ovat kauniita ja pidän blogin tunnelmasta kovasti.

Oravan kesäpesä on Oravanpesän Katin siirtolapuutarhakertomus. Blogin mukana pääsee kurkistamaan pikkumökkielämään ja kannattaa ehdottomasti kurkata myös sinne mökin sisällekin, siellä näyttää ihanalta. Ei liene yllätys, että tässäkin blogissa seikkailee kissaystävä.

M niin kuin maja

































Muutama juttu vielä lisäksi siihen kissakirjoitukseen.

Liite 1. Ne tykkäävät majoista. Sellaisissa voi piileskellä, nukkua päiväunia ja häätää toisia, jotka nukkuvat päiväunia tai piileskelevät. Kuvassa Sämpylän esimerkki. Majojen rakennukseen voi käyttää samoja rakennusmateriaaleja, kuin lastenkin majoihin. Kuvan rakennus on tehty peitosta, joka on laitettu päiväunisängyn päälle ja kiristetty päätyihin huiveilla. Ruma, mutta mieluinen.

Liite 2. Ne raapivat. Ne raapivat sitä mitä tarjolla on, sopivalla korkeudella ja sopivalta kynsiin tuntuvaa. Ne raapivat, vaikka niiltä leikkaa kynnet. Siihen kynsimistarkoitukseen voi sitten tarjota jotakin. Meillä kissat pitävät matoista, ovat oikeastaan jättäneet nojatuolit rauhaan alkuinnostuksen jälkeen. Yläkerran eteisen matot ovat suosituimpia, ne ovat huonekaluliikkeen mallipaloja.