keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Viides muisto kesästä
































Haudutusaika 3-5 minuuttia.


Tässä olivat pikkuruisen virtuaalinäyttelyni keittiöhenkiset työt.

Neljäs muisto kesästä

































Haudutusaika 3-5 minuuttia.

Kolmas muisto kesästä
































Haudutusaika 3-5 minuuttia.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Teetä
































Välillä on mukavaa, että tuntee olevansa maailman kartalla, että tämä oma rakkikoiran kaltainen parjattu harmaa kaupunki on pysynyt mukana kehityksessä ja aistinut virtauksia maailmalta, eikä ollenkaan liian myöhään.

Mitä se puhuu? Tarkoitan, että täältäkin saa nyt Kusmia. Sitä myy mukavista mukavin Petit St Louis Rautatienkadulla. Ei enää matkoja Pariisiin (ihan kuin olisi ollutkaan), ei enää tallin lattialta lakaistua pölyn makuista pussiteetä, vaan hyllyjen täyttämistä värikkäillä purkkeilla ja hyvää teetä.

Niin ja sieltä samaisesta kaupasta saa myös Tanskalaista Johan Bülowin lakua, sellaista makukokemusta nimittäin kannattaa metsästää, mikäli on yhtään lakuihmisen vikaa.

Tämän kerroin teille siksi, että tunnuslauseeni: "Lahdessakin voi olla onnellinen" on taas enemmän totta.

torstai 4. joulukuuta 2014

Toinen muisto kesästä














































Saanen esitellä teille seuraavan muiston kesästä, raastinrautaan tehty miniryijy, josta roikkuu jäätelötikkuja.

Raastettu mehujää on teoksen nimi. Tämäkin oli kesällä esillä Kesäkiasmassa, kuten edellisen merkinnän kananmunakin.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Muisto kesästä














































Kesällä osallistuimme Kesäkiasmaan, nykytaiteen sivukonttoriin, ystävämme Ainon kesäpaikassa. (Kolme kesää yhdessä lauseessa ja nyt on joulukuu, huolestuttavaa.) Kirjoitinkin näyttelystä heinäkuussa toisen blogin puolella. En sitten koskaan tullut esitelleeksi niitä omia töitäni, joissa käytin materiaalina keittiövälineitä.

Tässä on nyt yksi: Keittoaika 4 minuuttia.

Kuvan ottajan niska saattaa olla ollut hieman vinossa, mutta ei kannata välittää.

torstai 20. marraskuuta 2014

Heijastushuivi















































Ajattelin sitä, kun maiseman muoto heijastuu liikkuvaan veteen tai tyyneen veteen, vuori ei ole yhtä suuri veden pinnassa, kuin oikeasti. Ajattelin Veera-huiveja, sitä etten osaa niin hienoja kuitenkaan. Lähdin omaan tapaani tekemään paloja, joita yhdistelin, sillä tavoin osaan parhaiten.

Päädyin tekemään pelkkää oikeaa, vaikka ärsyynnynkin siitä, etten saa siitä kauniin tasaista. Raidoissa käytin violetin kuutta eri sävyä, punaisia oli viisi sävyä, seassa vähän oranssia, harmaata ja ruskeaa.

Tein huiviin erikokoisia kolmioita, jotka syntyivät kaventamalla kerrosten lopussa ja alussa. Kolmiot yhdistelin ommellen pohjat vastakkain. Huivi on joissakin kohdin leveä, toisissa kohdissa hyvinkin kapea, mukava muoto ja kiva kieputtaa. Lanka on alpakkaa, koska sitä jämäsalkustani löytyi eniten.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Jännittävä ihmiskoe

































Olen aina ollut muistikirja -ja vihkotyyppiä, enemmän käsinkirjoittaja. Olen ollut aina kiinnostunut asioista ja ihmisistä, eri tavoista elää ja etenkin tehdä taidetta. Olen säilönyt pääni sisällä vuosikaudet ideaa jostakin ihmisiä yhdistävästä ja monitaiteellisesta.

Eilen meillä kokoontuivat luovuuslaboratorion ihmiskoekaniinit. Paikalle pääsivät neljä kuudesta kutsutusta, ensi kerralla toivottavasti kaikki. Olen yli vuoden ajan kehitellyt omaa tapaani yhdistää asiat joita osaan, joita olen opiskellut ja sisäistänyt. Perustin siis oman luovuuskoulun tänne meidän yläkertaan. Kysymys on tehtävistä ja keskustelusta, ajatuksista ja arjen nyrjäyttämisestä seikkailun puolelle. Aikuisten vakavasta leikkistä, tutkimisesta ja heittäytymisestä luovempaan tapaan tehdä asioita.

Ihmisjänöt tunsivat vain minut, jotkut paremmin, jotkut olivat uudempia tuttavuuksia. Tästä alkoi uusi vuodenkierto, marraskuusta marraskuuhun teemme matkaa epävirallisesti ja kotikutoisesti, sen jälkeen toivon, että toiminta laajenee kodin ulkopuolelle ja syntyy muitakin luovia parvia, joihin sukeltaa.

Olen innoissani, olen nöyrästi ylpeä tästä projektista ja tavattoman kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat osana tätä. Kiitollinen olen myös maankorven erakkomartalle, joka auttoi matkaan, kysyi, kokeili ja uskoi ja uskoo edelleen siihen, että treffit luovuuden kanssa kannattavat.

Voi olla, että Anselmin blogissa vuoden aikana uutisoidaan joitakin palasia laboratoriokokeista ja täälläkin saatan kertoilla tapahtuneista asioista. Kerrankin on sellainen talvi, ettei tarvitse vaipua horrokseen ja istua nurkassa. Ja vihdoin on se aika, kun saan tehdä sitä mitä parhaiten osaan.


Ps. Muihin kaupunkeihin ja etenkin Tamperelaisten pariin mieleni kovasti halajaa ensi vuonna, joten laita tämä korvasi taakse tiukasti, jos tahtoisit harrastukseksesi jotakin sopivan poikkitaiteellista ja erilaista. Sähköpostiosoitteen löydät sivupalkista.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Neljä kirjaa

































Kuvissa kirjamessuostokseni, ajatelkaa, että siitä valtavasta hallista, miljoonien kirjojen joukosta kannoin kotiini oikeasti vain neljä kirjaa. Neljä, mikä itsehillinnän huipentuma.  Näiden kirjojen perusteella voikin jo tehdä syväanalyysin luonteeni laadusta. Kas näin:

- Yrittää vähän osata puutarhuroida, vaikka totuus on se, etteivät ne sipulit ole vielä edes maassa asti. Peittelee osaamattomuuttaan valtavalla kasalla puutarhakirjoja.

- Leikkimisen osaa paremmin, kuin kukkaset, mutta ostaa siihen kannustukseksi ylvään opaskirjan.

- Lohdutukseksi siitä, ettei ehtinyt Tommi Toijan näyttelyyn Amokselle ostaa itselleen edes kirjan. (Mikä idea on pitää museota kiinni tiistaisin?)

- Muistaa vaikuttuneensa Katja Tukiaisen valtavista tyttöhahmoista Boutique-näyttelyssä 2012 ja maalauksista Punahilkka-näyttelyssä 2011. Ostaa kirjan muistaakseen ja voidakseen katsella päälle vyöryäviä värejä.

- Asettaa kirjat tyynylle, josta ei vaivaudu huiskauttamaan pois roskia ja kissankarvoja.

Kuvissa näkyvät kirjat:
Kaisa Järnefelt, Meiju Niskala, Anne Vasko - Leikki vieköön!
Saila Routio - Kukkia sipuleista
Tommi Toija - Minä - Me
Katja Tukiainen - Works part two


maanantai 27. lokakuuta 2014

Kuka pelkää noitia


































Autot heittävät lätäkön hännän jalkakäytävälle. Leveä loiskahdus. Orava ristii tassunsa ja rukoilee lisää ruokaa. Tuo karvahäntäinen rotta saa minut heltymään joka kerta. Sataa niin, että pihlajan harmaat oksat huojuvat, karkkimarjat pitävät kiinni, kunnes joku nokakas ne nappaa. Seison pitsilehden vieressä ja toivon, että se säilyisi ilman konduktöörikissan rei'itystä. Palmuvehkan juurella seisoo paimenpoika, jolla on tapana pudottaa kätensä tasapainoa vaativissa tilanteissa.

Sisällä on hämärää, muttei niin hämärää, kuin ennen, sillä kesän aikana ikkunat muuttivat väriään valkoisiksi. Ensi kesänä sitten sisäpuoleltakin. Ikkunoiden välissä roikkuvat lyhtykoisot jonoissa, kaikki vähän toisistaan eroavissa sävyissä, niissä sentään onnistuimme tänä kesänä, sillä hyväksi havaitulla hoito-ohjeella, ettemme tehneet niille mitään.

Iltaisin luen ääneen noidista, niistä jotka muuttavat lapset hiiriksi ja eläydyn liikaa Mahtavan Ylinoidan puhetapaan. "Älä huuda" sanoo vieressä kuunteleva, ehkä sitä pelottaa. Kohtasimme Puukenkämiehen kanssa luultavasti oikean noidan kirjamessuilla, siinä oli jotakin hyytävää. Jälkeen päin kyllä pelotti.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Tavallista















































Neilikat ovat kiitollisia, pidän sellaisista monen viikon kukista.

Ikkunainstallaatio pakattiin viime viikolla laatikkoon odottamaan tulevaa. Toivoisin voivani vähän kiertää sen kanssa tätä maata ensi vuoden puolella, mutta katsotaan nyt järjestyykö rahoitus. Jos sinulla on tiedossasi hyvä ikkuna, otan vinkkejä vastaan kahviloista ja pienistä putiikeista.

Vinttiä on tyhjennetty ja täytetty ja siinä välissä lisätty lämpöä seinän väliin.

On täytetty teevarastot. Maisteltu uusia teemakuja. Kerätty talviomenat. Roikuttu puussa. On nähty kummitäti. On kaivettu maa-artisokkia. On ollut tässä kaikenlaista, kuten tuo piinaava piste objektiivissä puhdistusyrityksistä huolimatta.

Sellaista tavallista ja arkista vain.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ei monstereita, ei pahoja unia





Eilen aamulla ajelimme Lahden sumuisessa keskustassa, olimme matkalla pystyttämään pientä ikkunanäyttelyäni. Yllättäen keskellä Hämeenkatua, vastaan jolkotteli kettu, hieman kyyryselkäinen, takkuhäntäinen, mutta muutoin olemukseltaan rauhallinen, kuin kuka tahansa määrätietoisesti kävelevä aamuhenkilö, ehkä matkalla töihin, ehkä tapaamaan jotakuta, ehkä muuten vain nauttimassa sumuisesta aamusta. Autoista ja ihmisistä välittämättä se matkasi alas Rautatienkatua, haistoi kai marjakojun metsäisen tuoksun. Vaikka kaupungin vilkkain keskus saattaakin olla vaarallinen ympäristö ketulle, tulin sen rauhallisesta olemuksesta hyvälle mielelle ja koska nyt on ketun vuosi, oli tämän oltava hyvä merkki, hyvä aloitus päivälle. 

Kaupungin heräillessä, ihmisten kävellessä ikkunan ohitse ripustin valoja ja asettelin teoksen palasia paikalleen. Työni koostuu puisen junaradan osista, vanhoista leikkipalikoista ja jämälaudoista rakennetuista taloista, on mukana muutama keittiöväline ja shakkinappulakin. Esittelytekstiin kirjoitin näin:

"Ei monstereita, ei pahoja unia-teos on saanut inspiraation loppukesän iltataivaan väreistä, 
naapurin pihan hurjan pinkistä ruususta, pyykkitelineen sukkapyykin sävyistä ja kaupungista, joka kirkuen kaipaa värejä tylsyyden ja tyhjyyden väliin.

Teos on kuva kaupungista, jossa puiset raiteet risteilevät ja värit vyöryvät kaikkialta kaikkialle. Polut, tiet ja rakennukset ovat ihmisten jättämiä jälkiä, vaikka kuvassa on vain kaupunki. Raketti lepää hetken ikkunalla ennen avaruuslentoa, katolta pääsee alas liukumalla, joku kasvattaa siellä palikkapuutarhaa. "

Kaulinraketti, pulikkapuu ja ensilumentalo ovat nähtävillä kahden viikon ajan Puodin/Marakattimarssin ikkunassa osoitteessa Rautatienkatu 13. Vaikka teoksen näkeekin ikkunasta se on rakennettu katseltavaksi myös sisältä, eikä vieraskirjaakaan kannata ohittaa kirjoittamatta terveisiään. Astu siis sisään ja nuuski Puodin hyvää tunnelmaa, saatat löytää jotakin.

Ulos koloistanne ja Lahteen sieltä, täällä voi tapahtua odottamattomia kohtaamisia luonnon kanssa.